sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Illan ratoksi kirjoittelen

Alunperin ajattelin pitää tätä blogia koirien ja hevosten parissa. Mutta nyt kun tuntuu ettei tässä pahemmin mitään niiden kanssa tapahdu, kun odottelen vain koska vauva päättää tulla maailmaan totesin että voihan tätä pitää ns. päiväkirjana. En haluaisi kaikkea aina facebookin kautta vuodattaa ja tätä lukee ne ketkä haluavat/jaksavat.
Hirveästi toki tekisi mieli käydä omia hevosia hoitelemassa, mutta heti kun lähden autolla ajamaan niin iskee järkyttävä väsymys. Kuten eilen tai tänään kun menimme syömään isälleni. Ja juuh, Papu nyt onkin niin kaukana ettei sinne noin vain lähdetä. :D

Päässäni pyörii taas tuhat ja yksi asiaa...

Aloitetaan siitä, että Papun siitosleasing sopparia tullaan vähän muokkaamaan. Ja toivottavasti rouva nähdään Uudenmaan alueen kisakentillä tällä kaudella ;) Varsaa voidaan ehkä odotella syntyväksi 2018 ellei tule muutoksia matkaan.
Tiedän osan ihmisten mielipiteitä, mutta kaikki ei ole niin helppoa aina. Kun vein ensimmäisen oman hevoseni pois, mietin miten ikinä voin tottua ajatukseen että se olisi poissa ja niin kaukana. Nyt kuitenkin olen todennut että paremmat oltavat sillä on siellä kuin täällä. Se pääsee tekemään töitä ja hänet huomioidaan, saa rapsutuksia ja harjausta ym ym. En minä ainakaan jaksaisi tällä hetkellä käydä hirveästi tallilla ja jos mukaan laskettaisiin vielä se kaikki stressi siitä liikuttamisesta...huh.
Papu on kuitenkin kunnossa ja kisahevosena en tiedä kauanko olisi viihtynyt vain tarhassa ja tallissa. Olisi mahdollisesti ottanut naapurilta mallia ja todennut että pakko lähteä itse liikutamaan itseään ympäri peltoa :D

Stellan tullessa maailmaan olin jo varautunut kuoppaamaan Papun. En ehkä heti, mutta tilanteen tullen. Nyt kun tähän kaikkeen lisää vielä tulevan perheenlisäyksen en tiedä kauanko rahat olisivat kestäneet kahden hevosen ylläpitokustannuksiin. Vaikka eihän ne nyt paljoa olleet yhteensä n. 600e..mutta karu totuus iski kun sain Kelalta tiedon paljonko äitiyspäivärahaa saan. Pelastus oli että Papu tosiaan pääsi siitosleasingiin ja ylläpitokustannukset eivät tulisi minulle. Ei tarvinnut enää stressata rahoista tai siitä liikuttamisesta.
Papun pistin kantavaksi myös siitä syystä että halusin siitä itselleni seuraavan ratsun. Ja sehän siellä pihatossa nyt kasvaa.

Jos en lotossa voita, ei varaa tule olemaan kahden hevosen ylläpitoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti