Keskiviikkona kun menin hakemaan neitiä tarhasta, oli hän portilla ja siinä hänelle seuraa piti pieni vaahtosammuttimen kokoinen tyttö äitinsä kanssa. Sanoin sitten että otetaan Papu ulos tarhasta, jotta tyttö voi paremmin silittää Papua ilman että tarvitsee pelätä sähköiskun saamista. Ja voi että, mä melkein päästin syvän awwwwww -huokauksen. Papu laski pään tämän tytön korkeudelle ja tyttö oli kädet ojossa kohti Papun turpaa (tässä vaiheessa olin varma että kohta Papu lähtee) ja mitä vielä!! Tyttö halasi Papua!! Ja Papu sen kuin oli vain ihan hiljaa ja rauhassa <3 Äidin vaistot <3
 |
| Loimi ei mennyt enää kiinni!!! |
 |
| On kai se masu vähän kasvanut, tosin tässä taidetaan olla vähän vinossa. |
Siitä sitten kun päästiin talliin ja ajattelin juoksuttaa Papua pitkästä aikaa, niin eikös hänen vasen takajalka ollut aivan tukki! Argh! Sitä sitten mentiin vain kävelemää ja laitettiin kylmäyssuoja. Eikä turvotus laskenut kyllä kylmäyksen aikana yhtään.
En siis löytänyt jalasta haavaa eikä jalka ollut edes kuuma. No torstaina jalka oli yhä turvoksissa, tosin ei niin paljon kuin keskiviikkona, mutta saman verran kuin torstai-illalla. Pyysin sitten Väinölän Maijaa kurkkaamaan jalkaa, josko hän löytäisi siitä jotain ja hän sen pienen pienen ruven löysi sieltä. Joskus tarvitsee vain sen ulkopuolisen tutkimaan ne jalat.
Ja kerrottakoon tähän että en ole ikinä joutunut kohtaamaan impparia hevosen jalassa. En ole ikinä tehnyt betadine-haudetta!! Tänään sitten on se elämäni ensimmäinen kerta, jos nyt mietitään että Papu on ollut minulla jo 6,5 vuotta eikä sillekkään ole ikinä minun aikana impparia tullut. Ehkä Papu nyt valmistaa minua hänen äitiyteensä ja tulevaa varsaa varten.
 |
| Jo vähän parempi. Keskiviikkona sukan rajasta alaspäin koko jalka oli tasa paksu ilman mitään muotoja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti