torstai 9. lokakuuta 2014

Netin ihmeellinen maailma

Se mitä nettiin kirjoittaa roikkuu siellä ikuisesti - tai ainakin melkein. Myöskin kaiken voi ymmärtää kymmenillä eri tavoilla, ellei tuhansilla. Ja joskus mielestäsi täysin mitätön asia onkin jonkun silmissä hyvin hyvin iso asia.

Näissä ratsastuspiireissäkin monet kirjoittavat vain ne positiiviset asiat nettiin. Vain ne onnistuneet kuvat, missä hevonen näyttää täydelliseltä. Niinhän ei aina voi olla. Hevonen, 500kiloa lihaa, oma mieli, eläin pakoreaktiolla, ei se vaan voi aina mennä täydellisesti. En tiedä päteekö tähän sanonta poikkeus vahvistaa säännöt.

Itselläni ei ole kameramiestä/-naista tallilla joka ottaisi kuvia ratsatuksestani. Ja kyllä, itse yleensä valitsen tänne ne parhaat kuvat kun niitä saan. Mutta voisihan sitä ottaa joskus ne täysin epäonnistuneet kuvat.
Meillähän oli loppukesästä Sannan valmennus ja sehän meni melkeinpä alusta loppuun päin peffaa. Voisin noukkia siitä vähän kuvia tähän loppuun.

Myös kaikki foorumit.. huh. Sinne kun ihmiset jaksavat päivitellä asioita, haukkua muita ym. ym. Mutta tämä kaikkihan tapahtuu anonyymisti, kukaan ei uskalla ilmaista mielipiteitään omalla nimellään. Ja voi sitä joka menee nimellä seisomaan sanojensa takana! Sen jälkeen tulee varmaan uusi palsta missä keskustellaan kyseisetä ihmisestä, elämäntavoista harrastuksiin.

Itselläni on lähinnä kokemusta vain hevostalli.net:in foorumeista. Enkä oikeastaan jaksa edes lukea niitä. Joskushan sieltä saa makeat naurut mitä eriskummallisimmista keskusteluista.
Myös eräitä blogeja lukiessani, olen törmännyt anonyymien kommentteihin missä avoimesti haukutaan kirjoittajaa tai hänen tapojaan hoitaa eläintä. Edelleenkin, näissäkään harva uskaltaa nimellä arvostella toista tämän omaan blogiin.

Aina ajattelee että ne pahimmat kommentit tulevat nuorilta, teini-ikäisiltä. Mutta eihän näin aina ole, myös aikuiset osaavat olla hyvin ilkeitä. Sanoa/kirjoittaa asioita, joiden tarkoitus on täysin loukata muiden tunteita.

Lopetan pohtisimet tähän. Ja julkaisen terapeuttini ja minun pieleen mennen tunnin kuvina.
(Eilen terapeuttini hoiti asiat hienosti, vähän jännitti rentoutuminen mutta tuli se sieltä onneksi)

















2 kommenttia:

  1. Hihihih, noi kuvat oli niin hupaisia. Oikein näkyi hevosen mielipiteet niistä! Ihana! PS. Lohdullista nähdä että sun ratsastuksesta voi saada muita kuin täydellisessä muodossa meneviä kuvia. Tosin osa noista olis ollu niitä mun perempia kuvia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se osaa ilmaista itseään hyvin ;) ja osahan näistä näyttää hyviltä jopa munkin silmään, mutta kokonaisuutena se tunti oli ihan kamala. :'D

      Poista