Este- vai kouluratsastaja??

     Sain taas pari hyvää postaus ehdotusta. Käytän niistä nyt toisen, koska ensinnäkin viime viikko on ollut Papulla aika lomailua ja sen takia mitään jännittävää ei ole tapahtunut.
      Eräs pyysi kirjoittamaan siitä miten nykyään koen, että olenko muuttunut true kouluratsastajaksi vai onko esteratsastus edelleen mielessä.

      Mutkien kautta minusta tuli koulutuuppari. Pidän siitä että hevosen saa kulkemaan hienosta ja tekemään hienoja "temppuja". Mutta sitten on Papun kanssa ne päivät, kun Papu kiukuttelee ja itse en jaksaisi millään vääntää ja kääntää.
      Papulla kuitenkin on liikettä ja taitoa, kunhan osaa rentoutua. Viime vuonna tuli se tilanne kun tulimme kaksi kertaa neljännelle sijalle aluekilpailuissa. Silloin jaksoin taas innostua, että kyllä tästä vielä hyvää tulee eikä tämä olekkaan ihan toivotonta.
       Nytkin pyrin etenemään kouluratsastuksessa parhaani mukaan. Olen panostanut enemmän valmennuksiin, sekä siihen kun menen itsenäisesti. Pyrin joko tilanteen mukaan tekemään jotain rentouttavaa, tai sitten harjoittamaan valmennuksessa opittuja niksejä.
       



       Mutta myönnän että kaipaan esteitä välillä, tosin kaipaan myös jotain toista hevosta ehkä siinä alleni. Papun kanssa kyllä sujuu, mutta ensinnäkään en halua mennä isoja, koska pelkään Papun selän puolesta.
Olen myöskin oppinut nauttimaan puomeista ja kavaleteista -kertooko tämä sitten jotain että olisin kääntymässä kouluratsastukseen??
        Kirsikin piti tässä meille kerran estetuntia ja sanoi että Papulla on hyvä tyyli hypätä. Kyllähän tämä mieltä lämmitti, mutta olen miettinyt usein uskallanko mennä vielä joskus "isoja" esteitä Papun kanssa? Ja koska nyt olen alkanut tuuppariksi, tuleeko minulle rimakauhua jossain kohtaa?
       
        Toisaalta tässä kun tätä nyt pohtii esteet vai koulu ja useasti olenkin pohtinut.. että jos joskus ostan uuden hevosen onko se koulu vai este? Nyt sanoisin sen olevan koulu. Ihan vain syystä, että olen oppinut nauttimaan kouluratsastuksesta ja esteitä voin hyppiä joskus omaksi iloksi. Ja eihän sitä ikinä tiedä josko joskus vaihdan takaisin esteratsastukseen.
        En kuitenkaan määrittele itseäni TRUE kouluratsastajaksi, olen vain kouluratsastaja.