"Kuolen, en kuole, kuolen, en kuole, kuolen" -Näin Papu ajatteli kun saavuimme Sannan maneesille ja kun olimme siellä.. Minä taas selässä ajattelin: "seinä se on vain pelkkä seinä.. Peppu kohti seinää stn". Sannalla oli siis maneesissa pieni valoläntti ja sehän oli kuolemaksi Papulle. Papu ei ole ikinä ennen pysähtynyt toiselle puolelle maneesia tuijottamaan mitään, mutta tänään.. Tänään tämä valoläntti varmaan näytti jonkin sapelihammastiikerin kidalta, sillä siitä ei koko tuntina päästy ohi rauhassa.
Muuten Jykken valmennus oli hyvä, varsinkin kun olin yksin. Luulin että joku olisi myös mutta eipä tämä haitannut. Ajoittain tuli ihan hyviä pätkiä, mutta aika paljon sai tehdä töitä ja yrittää jarruttaa vauhtia. Sannan maneesi on vielä perssumaneesi, eli lumet tulevat helposti alas katolta ja nytkin niitä sieltä välillä tuli joten sekään ei helpottanut meidän hommia :D
Kotiin päästyämme Papu vasta rauhottui ja päästi syvän huokauksen tallin pihalla. Huomenna on sitten hieronta ja sunnuntaina koitan mennä pikku esteitä :)
Katsotaan jos saadaan siitä kuvia. Ja tietenkin huomenna odottavat myös pikkuiset koiranpennut :)
Noi valoläntit on kyllä pahoja! Dáriusz pelkäsi kerran kun maneesiin oli pyryttänyt katosta lunta, ja keskellä oli sellainen viiva - sen yli piti hypätä ;)
VastaaPoistaMeillä oli hyvä hieronta, taakse oli tullut kalvokireyttä, mutta Tarja sai sen irroteltua, muuten oli hevonen mennyt eteenpäin ja sain kiitosta takajalkojen sivuvenyttelyistä, alkavat nousta jo aika symmetrisesti! (Vasen oli alkuun niin jäykkä kintereestä, että mulla teki pahaa alkaa nostella sitä jalkaa mihinkään.)
Juu, Papukin pelkäs joskus sitä lunta, nykyään on jo tottunut. Välillä tosin täytyy vähän kytätä :p
PoistaJa Papu ei ollut tällä kertaa niin hyvä hieronnassa, mutta taivutuksissa ei reagoinut mitenkään huomattavasti. Oikea vähän, mutta hoidetaan selkää vain niin se voi auttaa siihen. Pelkäsin että jotain kamalaa vaivaa löytyis jalasta