maanantai 25. maaliskuuta 2013

Selkävaivojen historiaa

Tänään sain eläinlääkäriltä vastauksen kun kysyin lasikuulista jotka asetetaan tamman kohtuun estämään kiimankiertoa.
Valitettavasti, tämä on kuulemma hyvin yksilökohtaisesti, jollain tammoilla estää yhden kiiman toisilla kestää n. 3 kk:n ajan. Ja toimenpiteen hinnaksi tulisi noin 135euroa. Eli taidan ensin koittaa Papulle yrttejä, olen ajatellut Dodson & Horrellin Stroppy Marea.
Yksi vaihtoehto olisi laittaa Papusta ilmoitus että tarjotaan siitokseen. Sillä jos se kerran varsoisi, saattaisi hormonituotto tasapainoittua ja kiiman kierto normalisoitua. Eihän tällä kiimalla muuten haittaa ole mutta;
a) selkä kipeytyy   ja
b) ratsastaessa ei kuuntele pohjetta.
Eli hyvin vähän ongelmia, mutta selän kipeytyminen on se pahin.

Vuonna 2008 keväällä ostin Papun ja samana syksynä Papulla todettiin selän olevan aivan hirveässä jamassa.   Vakiohierojamme Tarja hieroi ja hoiti Papua pitkään ja antoi vinkkiä missä käydä.
Kävimme Hyvinkäällä ja siellä muistaakseni saimme ainakin takakavioihin ohjeet muuttaa kengitystä ja taidettiin jotain piikittääkkin.
Myöhemmin lähdin sitten kaverin kanssa ajelemaan Kangasalan klinikalle. Siellä Papun selkä kuvattiin röntgenillä sekä ultrattiin. Ja löytyihän sieltä sään kohdalta kalvotulehdus, ristiselän alueella muistaakseni olivat ahtaat nikamat, jotka selittivät syyn selkäkipuun.
Ensimmäisellä käynnillä saatiin laserhoitoa säkään ja uusi aika, jotta menimme hoitamaan sähköshokeilla selkää. Sen jälkeen taisin kerran pari ajaa yksin hevosen kanssa sinne ja pariin otteeseen sain myös kaverin mukaan.

Tähän meni noin vuosi, ei selkään menoa vain juoksutusta hyvin isolla ympyrällä. Ja vihdoin sain alkaa menemään selkään, mutta vain suoria pätkiä ravissa ja aluksi kevyessä istunnassa. Enkä silloinkaan kauan ratsatanut kerralla.
Tämän jälkeen teetin Papulle mittatilaustyönä koulusatulan. Ja löysin myös 16" estesatulan joka istui hyvin.

Ja sitten tuli syksy ja talvi  ja päästiin hyppimään. Kausi 2011 kisattiin ja hyvin menikin. Ja kevät 2012 Janna Huhtasen valmennuksen jälkeen tallissa Papu seisoi ihan oudosti. Seuraavana päivänä Tarja onneksi tulikin hieromaan tallillemme ja katsoi Papun nopeasti ja pelkällä silmäyksellä tuomio oli että, et mene pariin viikkoon selkään. Ja taas oltiin tilanteessa että Papua kuntoutettiin, tällöin tein päätöksen, että sen kanssa ei enää hypätä, että nyt panostetaan kouluratsastukseen ja yritetään siinä viedä Papua eteenpäin.

Viime kesänä/sykysynä Papu laitettiin myyntiin. Mutta kukaan ei tahtonut ymmärtää että hevonen ei sovellu hyppäämiseen vaikka kuinka olin sen kirjoittanut myynti-ilmoitukseen.
Ja nyt ollaan tässä. Papun kanssa treenataan koulua ja hurjasti ollaan menty eteenpäin! Eikä haittaa vaikka on vieläkin oma, en mä ihan turhaan sit oo ajellu ympäri Suomea hevosen takia :)


Papu vuonna 2008



Onhan tässä jotain kehitystä tapahtunut jos näitä kahta kuvaa vertaa ;)
Ja Papu vuonna 2013


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti