Miksi juuri Papu?

Koska kysyin toiveita postauksiin ja sain vain yhden vastauksen ei ole vaikeaa keksiä kirjoitettavaa.

Aloitan ihan siitä että kerron nopeasti miten kaikki alkoi.

Aloitin ratsatuksen Keiramon tallilla Kaarinassa, en käynyt siellä kuin maximissaan vuoden jos sitäkään. En itse pitänyt isoista ryhmistä ja en mielestäni oppinut tunneilla mitään.
Sitten kun menin kaverini mukana pienelle tallille, joka silloin käytti nimeä Aurinkorinteen talli, tunsin että pääsin eteenpäin.
Aurinkorinteen tallilla kävin monta vuotta ja kun siellä haettiin hoitajia hevosille sain hoitohevoseksi suomenhevosruuna Ilen.
Lopulta tuli päivä jolloin tuntitoiminta päättyi, mutta osa meistä hoitajista jatkoi hevosten vuokraamista ja minä siis jatkoin Ilen vuokraamista. Samalla aloin käymään myös Ratsutila Katallilla, kun Kata vielä piti tunteja.
Otimme kaverini kanssa Ilen ylläpitoon Katalle syksyllä 2007 ja starttasin Ilen kanssa keväällä 2008 Salossa ensimmäiset aluekisat 90cm.
Ilellä ei kuitenkaan löytynyt kapasiteettia 90-100cm ylöspäin ja itse halusin päästä silloin vielä kokemaan jotain isoa.

Siitä siis alkoi oman hevosen etsintä.

Homma meni usein niin, että minä etsin hevosia, soitin ja jos kuulosti hyvältä menin isän kanssa katsomaan. Isäni on siis yrittäjä, joten hän pystyi järjestämään aikaa ajeluun.
Kävimme Tampereen seudulla katsomassa muutamaa hevosta, jossain ihan oudossa paikassa. Nämä hevoset olivat Virosta ja kovin myyjä minulle väitti että hyppäävät 120-130 mutta minusta ei kyllä tuntunut siltä siellä selässä silloin.
Sitten tuttuni Porin seudulta (Mari) kertoi facebookissa, että paikka missä oli työharjoittelussa on myynnissä hyviä hevosia. Kyseessä oli siis Lounais-Hämeen Ratsutila Oy . Siellä sain kokeiltavaksi 3 eri hevosta. Ensimmäinen taisi olla nuori, heidän oma kasvatti, oli vielä aika raaka kaikelta tasoltaan ja hintakin oli meille liian kova. Seuraavaksi oli Papu, sen kanssa meni hyvin vaikka esteiden lähestyminen oli mitä oli. Papu osasi kuskata minua hyvin ;) Kolmas oli sitten laiska jättiläinen, ensinnäkin sai potkia eteenpäin ja toiseksi oli aivan liian pieni siellä selässä.

Ensimmäiset aluekoulukisat 2008

Totesin vain että kyllä se on tuo toinen koska en halua potkia hevosta eteenpäin jatkuvasti.
Muutaman kerran kävin siellä ratsastamassa Papua jotta sain tutustua.

Lopulta päädyimme Papuun koska se vaan oli kiva ja pidin siitä.

Takaiskuja on tullut mutta silti en kadu että olen joskus tuon hevosen ostanut.

Vaikka Papu on tammamainen, sitä ei voita mikään kisapaikan käyttäytymisessä. Se on niin fiksu! Lastautuu nätisti, kengitys on ongelmaton, raspaukset ovat olleet ongelmattomia ja rokottaakkin sen pystyy tarhassa! Eli mikään käsittely ei tuo ongelmia <3

Kantakirjaus 17.9.2013